Finnish legs and feet
suomalaisten säärifanien asialla jo vuodesta 2001

 

 

Työhaastattelu
Kirjoittanut: FullyFashionedNylonsONFACE
Kategoria: Jalkafetissi / Nylonfetissi

 

 

Työskentelen tällä hetkellä kohtuullisen tylsässä työpaikassa kunnallisella sektorilla järjestelmäsuunnittelijana. Työpaikallani on aika paljon naisia, mikä ei tietysti haittaa tällaista sääristä ja jaloista yms. tykkävää miestä. Tosin naiset ovat hieman harmaata massaa virkamiesmäisellä pukeutumisellaan, vaikkakin joukosta löytyykin joitakin rotusääriä, jotka vilahtelevat korkokenkien ja hameiden kera.

Olin jo pidempään katsellut Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksia hieman sillä silmällä, josko löytyisi jotain vaihtelua. Silmääni tarttui erään ohjelmistotalon ilmoitus. Siinä haettiin sisällöntuottajaa erilaisille kotimaisille toimeksiantajille. Ajattelin, että miksipä ei sitä kokeilisi tuota nettipuoltakin. Rupesin kasailemaan CV:tä ja vanhoja todistuksia kansioon ja soitin ohjelmistotaloon yhteyshenkilölle. Sieltä vastasi erittäin miellyttävän tumman äänen omaava noin 40-vuotias nainen, joka alustavien kyselyiden jälkeen pyysi minua työhaastatteluun.

Saavuin yritykseen hieman etuajassa johtuen pienestä hermostuneisuudestani, koska en ollut ollut aikapäiviin haastattelussa. Minut ohjattiin odotusaulaan, josta minut kohta tultaisiin noutamaan. Odottelin hieman hermostuneena ja katselin ympärilleni. Paikka vaikutti kohtuullisen asialliselta, ei hikisiä nuoria miehiä tykittämässä uutta koodia, vaan viileän asiallinen työympäristö.

Katsellessani ympärilleni kuulin oven avautuvan selkäni takana ja kuulin lähestyvien korkokenkien kilkkeen. Tunsin pienen pakotuksen jalkovälissäni ja ajattelin, ettei nyt vaan pikkuveijari mokaa haastattelua. Minua kutsuttiin nimeltä, äänellä jonka olin kuullut puhelimessa.

Käännyin hitaasti ja kun näin haastattelijan olin pudottaa paperini siihen paikkaan:

Nainen oli upea nelikymppinen brunetti, joka oli puketunut tyylikkääseen ruskeaan jakkuun ja hameeseen. Jalassaan hänellä oli tumman suklaan väriset sukkahousut sekä kiiltävät korkokengät, joissa oli sopiva korko, ei liian korkea eikä matala.

Keskityin ensi kontaktiin ja kättelin häntä ja katsoin silmiin. Yritin pitää katseeni poissa jaloista, mutta kun hän kääntyi mennäkseen minun edeltä toimistoonsa en voinut olla vilkaisematta noita upeita jalkoja. Sääret olivat juuri oikealla tavalla kaarevat, ei mitkään tikut. Korkokengän kantapään yli oli näkyvissä hieman kantavahviketta sukkahousuista. Tunsin peniksessäni orastavaa jäykkyyttä ja sitten yritin taas saada ajatukseni kasaan, jotta haastattelu sujuisi hyvin.

Istuuduin haastattelijaani vastapäätä olevaan nahkaiseen nojatuoliin ja havaitsin, että hänen pöytänsä oli hieman ylempänä olevalla korokkeella, mikä sai aikaan sen, että hänen jalkoihinsa oli esteetön näkymä tuolistani. Kävimme läpi leppoisasti keskustellen aikaisempia työtehtäviäni ja koulutustani. Aina välillä vilkaisin vaivihkaa hänen jalkojaan ja havaitsin, että keskustelun edetessä hän oli ottanut hieman tuuletusrakoa toisen korkokenkänsä kantapäähän pitäessään jalkojaan ristissä. Havaitsin hänellä olevan sukkahousuissaan kanta- ja pohjavahvikkeet ainakin, kärkihän oli vielä kengän kärjen sisällä, mutta ei kahta ilman kolmatta.

Välillä hän vilkaisi minua hieman alta kulmien ja pelästyin olinko jäänyt kiinni katselemisestani.

Pitelin papereitani kädessäni hieman hermostuneena ja viimeinen pisara oli kun hän vahingossa pudotti korkokenkänsä varpaankärjestä ja minulle avautui huikea näkymä kärki- ,kanta- ja pohjavahvikkeilla varustettuun sukkahousujalkapohjaan. Paperini putosivat hänen pöytänsä alle ja penikseni jäykistyi. Hän ei aluksi tehnyt elettäkään vaan katsoi minua vino hymy huulillaan.

"No etkö aio nostaa papereitasi?" hän kysyi. "Toki toki" vastasin hätääntyneesti ja nousin tuolistani ja kyykistyin hänen pöytänsä alle jalkatilaan. Hän ei liikauttanut kumpaakaan jalkaansa, toisen ollessa edelleen korkokengässä ja toisen ollessa ulkona kaatuneen kengän vieressä. "Älä anna jalkojeni olla tiellä" hän tokaisi. " En missään tapauksessa, minähän...GLUMPS" meinasin jatkaa lauseeni loppuun tyyliin "minähän viihdyn täällä". Samalla kun keräilin papereitani ihailin upeita jalkoja noin 10 cm:n päästä ja puolivahingossa hieman hipaisinkin joten penikseni jäykistyi tosissaan.

"Sinähän mitä?" ylhäältä kysyttiin. "Ei mitään" vastasin ja nousin papereitteni kanssa istumaan tuolilleni. Istuuduttuani hän kehotti minua ojentamaan paperit itselleen. Kohouma housuissani oli jossakin määrin näkyvissä, ja olin varma että jäisin kiinni. Ojensin paperini hänelle ja istuuduin taas nopeasti. Hän vilkaisi minua kahdesti hieman omituinen ilme kasvoillaan.

Vilkaistuaan papereitani hän alkoi kertoa työstä johon olin hakeutumassa. Ohjelmistotaloa oli pyydetty kehittämään erään kotimaisen sukkahousuvalmistajan kotisivuja ja muita verkkopalveluja. "Eihän sinulla ole mitään sukkahousuja vastaan, eihän?" hän kysyi taas tuo vino hymy kasvoillaan. "ÖÖÖ ei ole ei" vastasin. Hieman epäröiden kuitenkin. "Taisit vilkuilla vähän minunkin jalkojani tuolla pöydän alla?" hän tivasi hieman tiukempaan sävyyn. Olin paniikissa. Ennen kuin ehdin vastata hän tokaisi:" Jos tykkäät voisit vaikka hieroa jalkojani vähän"

Nyt aloin lämmetä:"no mikä ettei" ja valahdin pöydän alle. Otin nuo upeat jalat rintani päälle ja otin vielä toisenkin korkokengän pois ja aloin hieroa uupuneita jalkoja. Samalla nuuhkin jokaikisen aromin mikä noista vähän nahkalle tuoksuvista jaloista lähti. Hetken hierottuani hän halusi laittaa jalkansa kasvojeni päälle. Nähdessäni nuo kohti kasvojani laskeutuvat vahvikkeet oli orgasmini valmis. Hän painoi kuitenkin jalkansa kasvoilleni ja varmasti tunsi tärähtelyni hänen jalkapohjissaan.

"Hienoa että mies tykkää työnsä aihepiiristä" hän tokaisi kun nousin pöydän alta etumus kosteana. " No me otamme sitten yhteyttä..." hän sanoi . Odotin kauhuissani että olinko nolannut itseni turhaan. " Ei vaan paikkahan on ilman muuta sinun" hän jatkoi. Tämä tarina on fiktiota.

 

Anna palautetta: finnlegsnfeet@yahoo.com

Saapuneet palautteet:

 

FINNISH LEGS AND FEET

Kävijälaskuri