Finnish legs and feet
suomalaisten säärifanien asialla jo vuodesta 2001

 

 

Niin ei saa tehdä
Kirjoittanut: Vamecum
Kategoria:
Eroottinen tarina / Suuri ikäero

 

Varoituksena hitaille lukijoille: pitkä on.

”Jo vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut,
mitä aiemmin ollut on vailla,
portti kaupungin kunhan on sulkeutunut
tenho outo on pohjolan mailla.”

Olin ollut samalla nuorisotalolla töissä jo 20 vuotta. En ollut enää nuori, mutta olin nuorten mielinen. Meillä oli varmasti mielipide-eroja ja sukupolvien välisiä kuiluja, mutta toimeen tulimme ja enimmäkseen oikein hyvin. En ollut se helpoin ohjaaja, mutta en myöskään hankalin. Avioliittoni oli ok. Laimentunut vuosien myötä, mutta niinhän se menee. Meillä molemmilla oli ikää jo yli 50 vuotta ja omat lapset aikuistumassa. Elimme normaalia virtasten arkea, eikä siinä nyt kovin suuria tunnekuohuja ollut. Elämäksi tätä kutsutaan.

Maaseudun kasvattina olin pienestä pitäen sisäistänyt käskyn ”kuormasta ei syödä”. Ammatillisuus esti ehdottomasti kaikenlaisen sopimattoman kanssakäymisen nuorten kanssa. Urani aikana olin törmännyt satoihin viehättäviin eri murrosiän vaiheissa oleviin neitosiin. Osa pikkupimuista oli ensimmäisissä kaukorakkauden ihastuksissaan kääntänyt katseensa myös minuun(vuosi vuodelta harvempi, nuorilla kollegoilla oli vaikeampaa) mutta osana ammattitaitoa olin osannut suunnata neitosten katseet oikeaan suuntaan ja heille iältään sopiviin kohteisiin. Olin turvassa. Luulin olevani turvassa. Luulin.

Anna oli 12 tai 13 vee, kun hän tuli ensimmäisen kerran meidän nuokkarille. Joko vielä kutosluokkalaisia tai jo yläasteen aloittanut. Heitä tuli ryväs, enemmän kikattavia teinityttöjä ja pari kulmikasta kömpelöä samanikäistä poikaa. Porukka ei käynyt jatkuvasti, mutta olivat kuitenkin säännöllisiä asiakkaitamme. Nuokkarilla porukka viihtyili, harrastivat teinihuumoria ja yhdessäoloa.

Anna oli tavallinen tai ehkei ihan tavallinen ikäisensä tyttö. Pukeutui väljiin lökäreihin, oli hieman syrjään vetäytyvä mutta hommassa mukana. Ulkonäöltään hän oli kivan näköinen. Vaalea kikkarapää, kauniit hymykuopat ja söpön epätasaiset vitivalkeat hampaat. Hänellä oli ehdoton huumorintaju, usein kaverit eivät edes tajunneet jotain juttua, kun Anna väläytti valkoisen hymyn ja syvänsinisten silmien välähdyksen. Enkeliainesta. Hänellä oli jo ensitapaamisista alkaen ehkä hieman ikäistään vanhemman asenne. Jotkut meistä vaan syntyvät vanhempina. Me tulimme Annan kaa aina hyvin juttuun, vaikka emme olleet kovinkaan usein tekemisissä toistemme kanssa.

Jokunen vuosi kului ja Anna oli jo täyttänyt 16 v. Kaikki lähti liikkeelle kummallisesti. Yli 50-vuotias nuorisotyön ammattilainen tietää, mitä tekee. Tuntee, että elämä on hallinnassa. Elämä sanoo: Hui, hai. Luulo ei ole tiedon väärti.

Olisin varmasti säilyttänyt ammatillisuuteni ilman kevättalven tunturivaellusta. Kaksi aikuista ja 14 nuorta. Itse olen luontofriikki. Jos en pääse eri vuodenaikoina säännöllisesti luontoon saan vieroitusoireita. Ja Lappi on tietenkin suosikkikohde numero yksi. Järjestimme nuokkarin nuorille hiihtoretken Lappiin. Tarkoitus oli, että mukaan otetaan vain hieman kokeneempia vaeltajia, joiden kanssa suoritetaan hiihtolomaviikolla muutaman päivän erämaavaellus. Yöpymiset autiotuvissa, ruokailut repuista trangioilla ja nuotioilla. Yhdessäoloa ja oppimista luonnon suuresta kirjasta.

Menimme Lappiin säästösyistä pikkubussilla. Kaikkine varusteineen bussi tuli täpötäyteen. Alkuvaiheessa matkaa istuin kuskin vieressä ja puhuimme niitä näitä. Nuoret läyrysivät ja chillailivat takana. Itse yritin kuskin kanssa puhumalla lieventää kotoa lähtöpettymystäni. Olimme riidelleet vaimoni kanssa pitkän kaavan mukaan ja lähtiessäni hän oli vielä huutanut perääni raivoissaan, että on oikein, jos tuollainen tuhkamuna menee palelluttamaan vehkeensä Lappiin. Epäoikeudenmukaista kolmen lapsen isälle. Toisaalta äidistähän sitä voidaan olla varmoja, me isät olemme aina epävarmoja tapauksia.

”Siellä lompolo kirkkaana kiiltää,
siellä tunturi pilviä viiltää.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.”

Söimme Rovaniemellä kunnon aterian ja kun ensimmäisenä kömmin autoon takaisin, valitsinkin paikan pikkubussin perältä. Edellisen yön olin nukkunut huonosti. Ajattelin ottaa parin kolmen tunnin tirsat ennen kuin lähdemme varsinaiselle vaellukselle. Otin hyvän asennon, laskin kolmeen ja vajosin pimeyteen. Jossain vaiheessa yritin unen syvyyksissä vaihtaa asentoa. Ei oikein onnistunut ja availin unen rajamailla silmiäni. Takapenkin nurkassa nukkuessani vieressäni oli tutun näköinen nuori neiti. Ilmeisesti myös ruuan uuvuttama Anna oli päätynyt viereeni ja oli sikiunessa. Hänen silkinpehmeät hyvälletuoksuvat hiukset olivat kainalossani ja unisena hän tuhisi ja piti molemmilla käsillään kiinni minusta. Mitähän shampoota neiti käytti? Pehmoleluako hän kaipasi? Yritin olla niin kuin en olisikaan ja antaa Annan ja koko muun porukan nukkua. Anna haki unissaan parempaa asentoa ja liimautui tiukemmin minuun.

En ollut koskaan ajatellut Annaa seksuaalisesti, ainakaan tietoisesti. Löysiin vaatteisiin pukeutunut Anna oli ollut vain anna. Nyt kun muistissa olivat vielä vaimon pilkalliset sanat, tunsin Annan nuoren vartalon miellyttävän ja kiihdyttävän, mutta ammatillisesti epämiellyttävän naisellisuuden. Lökäreiden keskeltä tuntui niin tiivis ja kiinteä nuoren naisen keho että tuhkamunani jytkähti. Jossakin vaiheessa unta olin laittanut käteni Annan ympärille ja nyt käteni oli oikeastaan Annan vasemman rinnan ympärillä. Teinitissi tuntui kimmoisalta ja kiinteältä. Rintsikoita Anna ei tuntunut käyttävän. Tissi oli jotain sellaista, josta olin päässyt osalliseksi 35 vuotta sitten . Sen piti olla jo elettyä elämää, mutta siinä se taas oli. Käteni alla lämpimänä ja kiinteänä, kiihottavana. Kuin linnunpoika. Annan arka nuori tissi. Varovasti yritin vetää kättäni hieman sopivampaan paikkaan, mutta samalla herätin Annan.

Hän orientautui hitaasti todellisuuteen. Piti vielä minusta molemmilla käsillä kiinni, poski minun rintaani vasten. Silmät avautuivat hitaasti, valkean hiuspehkon keskeltä kuului unesta käheä ääni.
-Hei, missä me ollaan, taisin nukahtaa, tuhisi Anna.
-Eiköhän me olla jo lähellä määränpäätä, minä muuten nukuin myös. Nukuitko hyvin?
-Tosi hyvin, näin jotain hyvin kummallista unta, hymyili heräävä Anna.

Siitä sitten ojentauduimme, venyttelimme ja katselimme muuta porukkaa. Sikiunessa. Onneksi kuski hereillä. Peilin kautta näytin hänellä peukkua ylöspäin ja hän sanoi peiliin äänettömästi
-Puoli tuntia perille.

”Revontulta sen taivaalla lamppuina on
kun on talvi ja päivä on yötä,
kun on kaira taas jalkaisin kulkematon
kun on nietosta nietosten myötä,”

Perille päästyämme porukka heräili ja oli innoissaan. Virtaa täynnä. Lapin kairat odottivat etelän sankaripoikia ja tyttöjä. Otto oli meidän toinen valvoja. 25-vuotias, hyvä kuntoinen ja vielä Lapin poikia. Olimme tulleet aina hyvin toimeen, hän oli mukava nuori mies ja osasi hommansa. Ei yrittänyt päteä enempää kuin tarvis. Purimme kamppeemme pikkubussista ja sovimme kuskin kanssa vielä paluumatkan aikataulut. Sitten porukkaa kokoon ja matkaan. Oton kanssa heitimme vielä kruunaa ja klaavaa kumpi menee keulassa ja kumpi pitää perää. Hävisin. Taas yksi naula arkkuuni. Jos olisin mennyt keulilla, tätä ei olisi koskaan kirjoitettu.

Ja hei, ei muuta kuin matkaan ja menoksi. Ensimmäiselle autiotuvalle meillä oli normihiihdolla sellainen kolmen neljän tunnin matka. Otto lähti painumaan kairaan ja muu porukka pikku hiljaa perässä. Vaelluksemme eivät koskaan olleet mitään ramboilua vaan yhdessä kulkemista. Laittelin kaikessa rauhassa kamppeeni valmiiksi ja sitten ladulle. Ilma oli parahultainen, keli hyvä ja porukka täydellinen. Mitä muuta ihminen voi kaivata?

Tunnin hiihdon jälkeen pidimme tauon ja korjailimme kamppeitamme. Sää oli edelleen aurinkoinen, mutta jotain kummaa tuntui olevan ilmassa. Eikä oikein kivaa. Annalla oli rinkan kanssa jotain känää ja auttelin häntä. Kun rinkka oli ok, muut olivat jo pikku hiljaa painuneet kohti ensimmäistä leiripaikkaa. Anna hiihteli edellä, ja vaikka katselin koko ajan myös huolestuneena sään muutoksesta taivaalle, katselin (täytyy tunnustaa) myös Annan menoa. Nyt kunnossa olevan rinkan alapuolella edessäni potki pitkä jalkapari. Lökäreiden sijasta suhteellisen tiukat hiihtohousut verhosivat pitkäsäärisiä aatelisteinikalleuksia. Mietin mikä minua oikein vaivaa?
Samaa aikaan ensimmäiset lumihiutaleet iskivät kasvoilleni. Katsahdin ylös ja taivas oli muuttumassa epäystävällisen näköiseksi.

Kun Lapissa sää muuttuu, se muuttuu nopeasti. Kevätauringosta ei ollut tietoakaan ja lumisade muuttui nopeasti myrskyksi. Olin ollut niin usein Lapissa, että tämä oli tuttua, mutta nyt muutos oli normaalia rajumpi. Anna hiihti edellä, mutta hänen tyylistään näki, ettei suksi oikein luistanut ja hänen rinkkansakin oli taas vähän sinne päin. Yritystä tytöllä kyllä oli mutta kun ei niin ei. Omasta mielestäni olen kohtuullisen hyvä suunnistaja ja olin koko ajan kartalla, mutta en kenties niin aktiivisesti kuin olisi pitänyt olla. Annanhan piti hiihtää auki olevaa latua. Vai halusinko alitajuisesti päästä jo tässä vaiheessa hiihtämään ”Annan auki olevaa latua”?

Sakenevassa lumipyryssä katselin vain eteeni ja Annan edessä vilkkuvia suksia ja jalkoja. Havahduin vasta siinä vaiheessa kun laskimme umpihankeen ja Anna kaatui edelläni kinokseen niin että pölähti ja sälähti. Taivaalta tuli nyt rännänsekaista lunta maahan saakka.

”Riekon jalka kun jättävi merkin,
sitä jäljennä ei käsi herkin.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.”

-Anna hoi, ylös sieltä, eihän käynyt mihinkään.

-Ei tässä mitään hätää, suksi vain taisi katketa.

Niinpä niin, suksi oli tosiaan poikki. Perkele, muu porukka menossa ensimmäiselle autiotuvalle ja me täällä reitiltä sivussa.

Kaivelin räntäsateessa kännykän taskusta ja soittelin Otolle. Onneksi oli vielä kenttää yksi palkki.

-Täällä on vähän trabelia. Tultiin perässä minä viimeisenä ja Anna ilmeisesti eksyi reitiltä, lähti laskemaan umpihankeen, minä perässä. Anna kaatui mäessä ja katkaisi suksensa, täällä ollaan ja lunta tulee niin kuin tiedät mistä. Amatööritonttuilua tämä on.

-No voi perkele. Me aletaan olla muiden kanssa kohta autiotuvalla. Tämä porukka on täysin loppu. Ei näitä voi tänne jättää.

-Ei voi. Mutta me ei kyllä Annan kanssa sinne päästä saati pysty huomenna jatkamaan matkaa katkenneella suksella. Sitä ei jeesusteipillä paikata. Hyviä ajatuksia?

Sitten muistin tutun paikan.

-Hei, ettei koko homma menisi lapaseen, tässä voisi olla tällainen mahdollisuus. Meitä lähellä on järvi, jonka rannalla on tuttujeni kalastusmökki. Olen siellä usein kesällä käynyt. Tiedän jopa avaimen piilopaikan. Jos me mennään Annan kanssa sinne, te teette reitin niin kuin suunnitelma oli ja tulette ylihuomenna samaa reittiä hotellille, missä tavataan. Me päästään Annan kanssa sinne kyllä pikkuhiljaa kelkan jälkiä pitkin. Paska juttu mutta ei pilata koko porukan reissua. Otto, oletko ihan varma että pärjäät koko muun porukan kanssa. Jos pikkuisenkin tuntuu siltä, lopetetaan homma tähän ja jätetään reissu sikseen.

- Porukka on ok. Kyllä me pärjäämme. Olisi tämä aika raakaa lopettaa tähän, olisi porukalle sellainen pettymys. Sitä paitsi bussi on hakemassa vasta ylihuomenna, yhden yön olisimme hotellin parkkipaikalla, ei sekään oikein viehätä. Minä pärjään jos te pärjäätte, ylihuomenna tavataan.

”Sävel hento ei milloinkaan viihtyä voi
siellä missä on tunturit tummat,
koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi
omat sinfoniansa niin kummat.”

Pärjätään. Lumimyrsky muuttui puhtaaksi rännäksi ja raahauduimme Annan kanssa kohti rantaa. Muutaman sadan metrin päästä löytyikin tuttavieni mökki, avainkin oli tutussa paikassa. Anna oli joutunut kahlaamaan lumessa. Hän oli kyllä sisukas, mutta perillä täysin poikki. Anna väänsi melkein itkua, vaikka yrittikin näyttää urhealta. Lohduttelut ja kehut eivät paljon tehonneet nyyhkyttävään neitoon.

Sisällä oli sitten tietenkin jäätävää. Märät päällyskamppeet vek, lämmintä ja kuivaa päälle. Aloin väsäämään tulia pieneen kamiinaan. Talven jäljiltä ja tällaisella säällä se oli ähräämistä, mutta sisälle tulevan savun ja sen siivittämän kiroilun jälkeen sain jonkunlaiset kynsitulet kamiinaan. Lämmittäisi ne eivät vielä moneen tuntiin. Kamiina voisi olla kuuma, mutta kylmien seinähirsien lämpiämiseen menisi aikaa.

Vilkaisin Annaa ja huomasin hänen värisevän jäisenä penkin päässä. Komensin häntä ottamaan kaikki märät päällä olevat kamppeet pois ja vaihtamaan kuivaa ylleen, muuten tänne paleltuisi.
Anna vain valitteli kylmyyttä, taisi olla vähän shokissa kokemuksistaan.
-”Anna, sinä olet kohta hypotermiassa, tuo kamiina lämmittää vasta tuntien päästä.
Otetaanpa yhdessä noita sinun märkiä kamppeita päältä. ”

Autoin tai itse asiassa riisuin Annalta likomärät päällysvaatteet, jotka eivät nyt olleet aivan parasta laatua räntämyrskyyn. Alle hän oli laittanut ohjeiden mukaan vain vähän vaatetta, mutta nekin olivat aivan märkiä. Anna vapisi kuin horkassa ja valitti kylmyyttä.

-”Anna, sinun pitää vaihtaa loputkin kuiviin. Sinulla on rinkassa kuivat alusvaatteet, vedä ne päällesi, minä alan laittaa trangialla kuumaa juotavaa.”

Annan jätin häveliäästi nurkkaukseen missä oli mökin ainoa sänky ja siirryin pöydän ääreen ja virittelin trangian valmiiksi ja kävin hakemassa ulkoa lunta sulatettavaksi ja lisäilin puita kamiinaan joka vähän lämmittyään veti jo hieman paremmin.

Vilkaisin Annaan ja huomasin hänen yhä värjöttävän samoissa kamppeissa.

-Palelee, hän vain valitti kun komensin häntä toimeen.

-Anna hoi, nyt minun on pakko auttaa sinua, sanoin edessäni värjöttelevän tytön kapealle selälle.

Otin valmiiksi hänen rinkastaan pitkähihaisen aluskerraston, naisellisen pinkkiä. Lohdutin Annaa, että kohta palelee vielä enemmän mutta sitten lämmittää ja riipaisin hänen yltään kostean aluspaidan. Kuivaa aluspaitaa hänen päälleen vetäessä tunsin miten kylmä hänen ihonsa oli. Siitä huolimatta en voinut kuin ihailla hänen kroppaansa. Löysät vaatteet, joihin hän normaalisti pukeutui, olivat peittäneet tiukan tiikerivartalon. Paidan laittamisen varjolla annoin käsieni seikkailla Annan vartalolla enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Auttaessani paitaa etupuolelta käteni seikkailivat Annan uskomattoman kiinteillä pienillä mandariinirinnoilla ennen kuin sain muka paidan kunnolla hänen päälleen. Kylmästä säikky kullini värähteli ja haisteli uusia tuulia. Kullilleen kun ei oikein mitään voi, se elää omaa elämäänsä.

-Nyt sitten housut Anna. Astu jalat vähän leveämmälle, komensin ja Anna aivan aavistuksen epäröinnin jälkeen huokaisi viluisena ja levitti jalkojaan.

Aloin nyhtää alas Annan kosteita pitkiäkalsareita. Kosteina ne oli hieman hankala ottaa pois mutta en yrittänytkään olla nopea. Annoin käsieni vaeltaa eri puolilla Annan alavartaloa, joka oli kuin joka miehen toivekirjasta. Kiinteän pitkät gasellimaiset jalat päättyivät jalomuotoiseen persikkaan. Sinne kun saisi tehdä pesän.

”Suden joiku on konsertti siellä,
missä frakki on varmasti tiellä.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.”

-Otetaan vielä pikkarit pois, niin on varmasti kuivaa. Olin polvillani Annan takana ja edessäni oli kymmenen sentin päässä uskomaton teiniperse. Pikkarit olivat tiukat ja annoin käsieni vaeltaa jopa Annan pyllyvaossa muka auttaakseni pikkareita alaspäin. Tämä oli jo kyllä törkeää, en vai itselleni mitään voinut. Tilaisuus tekee varkaan. Tunsin kädelläni untuvan pehmeää karvoitusta ja annoin käteni liukua niin että tunsin aavistuksen Annan pillunhuulista.

Laittaessani Annalle kuivia kalsareita toimin samalla tavalla. Voin varmasti sanoa pöytäkirjan ulkopuolelta, että häpeilemättä kähmin Annaa, minkä pystyin. Painauduin takaapäin häneen kiinni ja kun nostelin alkkareita ylemmäs pidin huolen, että käteni taas muka vahingossa harhautuivat neidon pikkupillun tienoille, niitä nopeasti mutta selvästi silittäen. Anna vapisi kuin haavan lehti eikä eleelläkään ilmaissut vastarintaa. Ilmassa tuoksui pidätetty seksi. Ainakin minun puoleltani.

-Sitten villapaitaa ja fleeceä niskaan ja makuupussiin, komensin Annaa, joka jollain tavalla alkoi mukautua käskyihini. Laumahierakiassa olin nyt alfauros, jota toteltiin.

Kävin ulkona hakemassa lisää lunta sulamaan trangiaan ja kokeilin kädelläni tuttua jemmapaikkaa. Siellähän se oli. Kairaan ei vettä turhaan kuljeteltu ja idästä salakuljettu pirtupullo oli kylmän viileä.

Annan makuupussi oli kostea, joten laittelin hänet sängylle oman vaellukselle jopa turhan suuren pussini sisään. Lisäsin trangiassa kiehuvaan veteen teepussit, sokeria ja aimolorauksen pirtua ja kaatelin ne kahteen mukiin.

Vein höyryävän mukin vilusta värisevälle Annalle ja pistin hänet hörppimään kuumaa teetä.
Anna ei kysellyt mitään oudosta sivumausta vaan ryysti kuumaa teetä valkoiset hampaat välillä kalisten. Puna alkoi hieman kohota poskille mutta hän tärisi edelleen kylmästä.

Hain lisää kuumaa kovaa teetä kuppeihin. Lisää puita kamiinaan.

-Anna, tämä kämppä ei lämpene vielä moneen tuntiin ja sinä olet aivan horkassa. Meidän pitää saada sinut nyt jollain keinolla lämpimäksi. Teeppä vähän tilaa siinä sängyllä, sanoin ja kömmin alusvaatteisillani Annan viereen. Taas Anna empi aivan kuin hetkisen mutta teki tilaa.

-Nyt sitten tiukka halausote ja hierontaa, komensin Annaa, kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painauduin lähelle hänen kehoaan ja aloin hieroa häntä paidan päältä niskoista ja hartioista. Tein hitaita ja rauhallisia mutta lujia liikkeitä ja laskin käsiäni pikkuhiljaa alemmas. Vaivihkaa vedin Annaa lähemmäs itseäni ja lämpöä hakien hän oma aloitteisesti painautui minua vasten. Oli uskomatonta, miltä tuntui 35 vuotta nuorempi teinivartalo, joka omasta halustaan painui tiivisti vasten kehoani. Pienet ja kylmästä nöpöttävät teinitissit tuntuivat kiihottavilta rintaani vasten ja pitkät sääret ja kapea nuoren naisen lantio työntyi vasten minua. Halukkaasti. Tuhkamuna oli kaikkea muuta kuin jäätynyt, se nosti päätään ja seisoi komeammin kuin sitten teinivuosien. Pirtun herkistämänä tunsin kuinka nuori häpykumpu varovasti tunnusteli outoa tuttavuutta ja hankautui hyvin ujosti ja arkaillen hurjasti seisovaa aikuisen miehen kyrpääni vasten. Voit sanoa, että aikuisuuteni ja 20 vuoden ammatillisuuteni olivat jossain aivan muualla. Kaukana poissa.

Anna ei enää vapissut vilusta, mutta hengitti nopeasti ja katkonaisesti. Minä hengitin varmasti myös nopeasti ja katkonaisesti. Annan pää oli lähellä kaulaani ja tunsin kuinka hänen poskensa painui kevyesti kaulaani vasten. Tunsin hänen lämpimän hengityksen kaulallani ja annoin hierovien käsieni laskeutua Annan kiinteälle pikkupyllylle. Vedin varovasti Annan lantiota vielä tiukemmin itseäni ja seisovaa kaluani vasten. Ja taas arkaillen mutta selvästi Anna hieraisi ja tunnusteli häpykummullaan kulliani. Ainoa tunne, mitä tunsin, oli himo.

Anna makasi huohottaen sylissäni. Hänen poskensa oli kaulallani ja tunsin miten varovasti hänen huulensa hamusivat ihoani, joka tuntui herkemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Mulkkuni seisoi kivikovana. Tunsin olevani nuoruuteni vedossa. Mutta jossain kaukana takaraivossa omantunnon poikanen nosti päätään

-”Hei haloo, mitä hommaat. Missä ammattimaisuus, missä järki. Sinä olit jo 35 kun tyttönen näki päivänvalon. Sinulla oli silloin jo omia lapsia. Kyrpä alas, järki ylös.”

Hieman jopa voimaa käyttäen irrottauduin Annan ihanan kiinteästä teinivartalosta. Anna yritti pitää minusta kaksin käsin kiinni, mutta vääntäydyin hänestä eroon.

-”Anna, tämä ei ole nyt ihan oikein. Minä olen aikuinen ja sinä vasta lapsi, kasvamassa aikuiseksi, tämä ei nyt vaan ole oikein. Anna, minä olen tosi pahoillani, en tiedä mikä minuun meni. Minä käyn hakemassa lisää kuumaa teetä.”

Anna ei sanonut mitään, vaan jäi vaimeasti huohottaen makuupussiini. Kävin täyttämässä meidän molempien mukit ja lisäsin puita kamiinaan. Tee oli jo haalistunut ja vielä kiihtyneessä mielentilassa hörppäsin oman mukini melkein samoin tein, kunnes muistin, että teehän olikin kovaa teetä. Hikisen hiihtomatkan jälkeen pirtu kihosi päähän. Istuin takaisin Annan viereen sängylle ja ennen kuin ehdin varoittaa Anna hörppäsi mukinsa samalla tavalla. Tytön täytyi olla jo jonkinmoisessa huppelissa. Minä olin varmasti myös hiprakassa. En puolustele sillä tulevia tapahtumia.

Äskeisen kiihkon hieman laannuttua hoksasin jälleen, että kämppä oli vielä jääkylmä. Lisää puita kamiinaan, joka veti koko ajan paremmin. Hirsikämppä ei kuitenkaan lämpiä hetkessä. Annaa tuntui alkavan myös palella uudestaan. Vaistomaisesti vein käteni makuupussiin Annan selälle ja aloin hieroa hitaasti paidan päältä. Niskasta hartioita pitkin selkää alaspäin. Taas ylhäältä alas. Jos Anna alkoikin lämmitä makuupussi peittonaan ja minun hierovan käden ansiosta, minulla itselläni oli helvetin kylmä.

-Anna, minun on pakko tulla takaisin viereesi, täällä ei yksinkertaisesti tarkene muuten vielä muutamaan tuntiin.

Anna kääntyi kyljelleen kasvot seinään päin ja teki tilaa. Työnnyin hänen kapoisaan selkään kiinni hakemaan hänelle ja hänestä lämpöä. Yritin pitää lantiotani irti Annan pyllystä ja käsiäni jotenkin järkevästi ja siveästi. Mutta molemmilla oli sama tilanne. Jos halusi lämpöä, piti tulla toisen vartaloon kiinni. Kohta olimme niin tiiviisti toisiamme vasten kuin mahdollista. Annan pikkuinen herkkupylly painautui värähdellen vasten etumustani. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja tietääkseen, mitä tapahtui. Mulkkuni pomppasi taas pystyyn, innokkaana ja valmiina sotaan. Se haki paikkaansa ahtaassa tilassa alushousuissa ja Annan pyllyn puristuksessa ja löysi sen jostain Annan pakaroiden välistä. Annan pylly tunsi herkällä vaistolla kaverin palanneen, antoi sille pikkuisen tilaa ja lantiota vähän liikauttamalla hieraisi ja teki tarkempaa tuttavuutta vastapeluriinsa.

Pato murtui toisen kerran. Omantunnon valot sammuivat, nyt lopullisesti. Paluuta ei ollut. Kaipa Annakin kokemattomana tiesi saman jollain tasolla, vaikka emme siitä ääneen puhuneet. Ei tarvinnut. Kulli ja pimppi. Pimppi ja kulli. Ne olivat ottaneet ikiaikaiseen tyyliin meidät ohjaukseensa. Ne veivät, me vikisimme. Joskus luulee olevansa oman tiensä kulkija ja ohjaavansa omaa kulkuaan, höpön höpön.

Painauduin vielä tiukemmin Annan kapeaa ja kiinteää vartaloa vasten ja kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen. Käsilläni hyväilin Annan nuoria terhakoita teinitissejä paidan päältä. Painoin poskeni Annan vaalean kiharapöheikön läpi hänen poskelleen ja suutelin varovasti hänen korvanjuurtaan ja kuiskasin hiljaa henkäisten hänen korvaansa:

”-Anna, sinä olet enkeli.” Padot olivat murtuneet.

”Se on keltaisen kullan ja vihreän maa
Se on toiveitten kehto ja hauta:
Jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa
mutta heikkoa luonto ei auta.”

Vaikka Anna oli hikoillut tulomatkalla, nuoren neidin tuoksu oli viattoman puhdasta. Alempaa tuli erilaista, hyvin kiihottava ja syntistä tuoksua yhä selvemmin. Annan suusta pääsi tahattomia huokauksia ja hän hieroi varovasti pyllyään vasten kivikovaa kulliani. Kullinpää oli lipunut Annan pakaroiden väliin ja tavoitteli housun päältä Annan pikkupillun huulia. Maaliin ohjautuva kullini oli saanut saaliista vainun ja tällä kertaa se ei luopuisi saaliistaan. Vain seivästettynä.

Annoin käteni lipua Annan kapealle uumalle ja hain aluspaidan helman. Työnsin varovasti kättäni sisään ja laitoin käteni Annan tiukan vatsan paljaalle iholle. Kuulin kuinka Anna henkäisi ja tunsin aivan kuin hienoisen epäröinnin Annan reaktiossa.

-Anna, ei tehdä mitään mitä ei haluta, kuiskasin Annan korvaan ja annoin käteni liukua kuumaa vatsaa ylöspäin.

Pian käteni tapasi Annan nuoren rinnan pyöreyttä. Äärimmäisen hitaasti, äärimmäisen varovasti liikuttelin kättäni ja tunnustelin Annan suhtautumista. Tunsin, miten Annan aavistuksenomainen jännitys katosi, rentous palasi. Annoin käteni liikkua reippaammin, pyyhkäisten varovasti Annan mandariinirinnnan yli ja takaisin. Toin myös toisen käteni Annan paljaalle iholle ja lopulta siirsin molemmat käteni kupeiksi Annan rintojen päälle. Painelin, puristelin ja hieroin. Teinitissejä. Nännien päät tuntuivat törröttävän kämmeniäni vasten. Mikä tunne, mikä kiinteys.

-Anna, sinulla on ihanat rinnat, kuiskasin hänen korvaansa ja kurottauduin antamaan kevyen suudelman hänen suupieleensä.

Anna käänsi päätään ja näin sinisten silmien välkähtävän ja ujon hymyn. Huulemme kohtasivat ensimmäiseen epäröivään suudelmaan. Suutelin varovasti hänen samettisia huuliaan ja Anna vastasi arkaillen. Suudelman jatkuessa annoin kieleni työntyä hieman Annan huulien väliin ja pusuttelin häntä ja työnsin kieltä joka kerran vähän syvemmälle ja jossain vaiheessa tunsin, kuinka Annan kieli tuli vastaan ja pehmeät huulemme hyväilivät toisiaan ja kielemme tutkivat ja maistelivat uusia ihmeellisiä makuja. Anna maistui metsämansikalta, no ehkä vähän pirtultakin. Ja seksiltä. Ja himolta. Aikuisen miehen arvioita.

-Anna, anna minun.

Toisella kädellä hyväilin Annan nuorta tissiä, toinen lähti laskeutumaan tutkimusmatkalle nuoriin maanosiin. Kalsareiden vyötärönuhan alle työntyessäni annoin käteni pysähtyä hetkeksi Annan alavatsalle. Annan kehossa oli tuntunut taas hienoinen epäilys ja vastarinta. Vaikka tyttö oli tässä täysillä mukana, tämä oli mitä ilmeisimmin hänelle uutta ja outoa, kenties ensimmäinen kerta. Tätä ei pilata millään hölmöllä hätäilyllä. Neito ja hänen kehonsa määräsivät tahdin. Minun, niin kiimainen kuin olinkin, piti malttaa mieleni. Pyöritin kättäni Annan rinnalla, nipistelin ja tunnustelin varovasti sormissani kivikovaa nänninrusinaa, suutelin Annaa pehmein huulin ja annoin käteni laskeutua hitaasti Annan häpykukkulaa kohti. Kun ensimmäiset silkinpehmeät karvat tuntuivat käsissäni, pysäytin taas käteni vähäksi aikaa ja annoin Annan tottua ajatukseen, että tunkeilija oli saapunut hänen pyhien porttiensa läheisyyteen. Alarm, alarm.

-Anna, onko joku jo kosketellut sinun pimppiäsi, kysyin ja suutelin samalla tytön poskea.

-Ei sillai oikeasti, sanoi Anna ujosti huohottaen ja punaisin poskin. Hyvin epävarmasti. Silti halukkaasti. Annan lantio oli alkanut elää omaa elämäänsä. Annakaan ei hallinnut omaa elämäänsä.

Suutelin Annaa taas suoraan suulle, puristelin hänen toista rintaansa kämmenessäni ja annoin toisen käteni työntyä pehmeiden untuvaisten pillunkarvojen päällä hänen pillulleen. Annan pikkuinen pillu oli jo kostea ja valmis, tulikuuma ja kiihkeä. Annoin sormeni painua varovasti märkien häpyhuulien väliin ja sieltä aina välilihaa pitkin peppua kohti ja sitten takaisin häpyhuulien välistä ylöspäin, missä pysäytin sormeni kevyesti klitoriksen päälle. Annan suusta tuli kummallista vikinää. Hän ei varmasti itse ollut tietoinen siitä. Suutelin Annaa kiihkeästi, pyöräytin sormea klitoriksella ja nuori kiinteä ja niin hento ja silti voimakas tyttö voihki ja puraisi minua huuleen.

-Anna, ei tehdä sitten mitään, mitä ei haluta, sanoin ja autoin neidolta paitaa pois samalla kun revin oman paitani päältä. Sydämeni jyskytti, niin kiihottunut en ollut kymmeniin vuosiin.

-Anna, tiedäthän, että jos et halua, sinun ei tarvitse kuin sanoa ei, sanoin ja autoin Annalta housut jalasta ja ennen kuin painuin neidin viereen takaisin otin myös omat kalsarini pois.

Älä silti unohda kamiinaa. Väännyin vuoteelta ylös ja kävin täyttämässä kamiinan puilla. Kyrpäni seisoi koko ajan niin, että meinasi olla vaikeaa. Anna katsoi kamppailuani ujosti mutta kiinteästi. Näin, miten hänen sinisten silmien pupillit laajenivat, kun hän näki kyrpäni sojottavan kohti kattoa. Mökissä oli varmasti edelleen kylmä, mutta nyt en edes huomannut sellaista. Minä ja Anna olimme tulikuumia. Kuumempia kuin kamiina.

Anna makasi kiivaasti hengittäen nyt selällään , jalat hieman raollaan. Ihastelin neitosen upeaa ulkonäköä. Mikä jalokivi niiden väljien vaatteiden alle olikaan kätkeytynyt. Kuultavan vaalea iho, pitkät hienorotuiset sääret, kapea lantio ja vielä hoikempi uuma, virheettömät mandariiniteinirinnat, oikeat ketunkuonot ja kiihkosta punaiset posket. Häpykumpu oli kauniisti hieman koholla, vaaleat, untuvaiset karvat reunustivat aarretta. Sinne minä tekisin pian pesän.

-Anna, sinä olet upea, huohotin ja laskeuduin varovasti Annan päälle. Kyrpäni tuli vasten vatsojamme. Otin toisen rinnan hierottavaksi, suutelin Annaa suulle ja laitoin toisen käden neidon toisen jalan polvitaipeen alle ja aloin varovasti vetää hoikkia, varsamaisia jalkoja erilleen. Kun nyt makasin suurin piirtein tytön päällä tajusin kokoeromme. Vaikka minä en ole mitenkään erikoisen suuri, pieni ja hoikka tytön vartalo oli niin herkän ja haavoittuvan oloinen allani. Leijonauros astumassa leijonapentuaan.

Anna oli jo varmasti päätöksen tehnyt ja silti tunsin taas, miten hän epäröi viimeistä askelta eli jalkojen levittämistä. Tie tytöstä naiseksi ei ole niin itsestään selvä vaan ristiriitainen. Kyllä vai ei. Kyllä ja ei.

-Anna, avaa aarrettasi, huohotin Annan korvaan. Sanoilla ei ollut ollut enää pitkään aikaan merkitystä, kaikki oli jo toisella tasolla. Kaksi kehoa keskusteli keskenään ja sanat olivat jossain toisessa todellisuudessa. Hieman epävarmasti, syvään huokaisten ja vetäen minut tiiviisti itseään vasten niin, että tunsin hänen nöpöttävät nänninsä rintaani vasten, hän levitti varsan jalkansa. Ja sitten, hämmästys, hän kohotti ikiaikaisella vaistolla, millä naissukupuoli on satojen tuhansien vuosien aikana sen tehnyt ja osaa sen opettelematta, lantionsa panoasentoon. Uskomaton Anna.

-Anna nyt mennään kohti aikuisuutta, kuiskutelin pusuttaen tytön korvaa ja hain lantiollani oikeaa paikkaa Annan jalkojen välissä. Annoin polvitaipeessa olleen käteni liukua hoikkaa ja sileää reittä pitkin kohti märkää pillua, jonka huulia jo kivikova kullini tavoitteli. Hyväilin sormenpäilläni Annan häpyhuulia, klitorista ja annoin sormenpääni kokeilla ihanan pikkupillun reikää, joka tuntui niin samettisen liukkaalta ja niin tiukalta. Pakko mahtua, kun on naitettu, kävi mielessäni sillä tiukkuudesta huolimatta olin varma, että kohtalaisen kookas kivikova kyrpäni kyllä jollain keinolla tiensä löytäisi Annan uumeniin. Luvattuun maahan.

-Anna, sano vain ei, jos sinä et halua, sanoin kauniille sinisilmäiselle tytölle samalla kun sormilla ohjaten annoin kullini hieroa Annan aarrearkkua, klitorikselta alemmas häpyhuulten väliin, taas ylös klitorikselle, alas häpyhuulten väliin ja vähän sisään tulikuumaan, märkään, samettiseen teinivittuun. En tarkoittanut sitä. Suutelin tyttöä, hyväilin nuorta vartaloa ja annoin koko ajan jo monia kokeneen kullini ja pikkupillun tutustua toisiinsa.

Hyvin ne tulivat toimeen. Annan suusta purkautui hallitsemattomia voihkaisuja, hänen kätensä vaelsivat vartalollani. Olin kiimainen kujakissa, mutta pystyin hallitsemaan itseni. Tämä oli nuoren neidin juttu. Toiselle kädellä koko ajan auttaen liu’utin kyrpääni pikkupillun piukkuudessa, välillä ulos ja klitorikselle, takaisin häpyhuulten väliin ja vähän syvemmälle pimppiin. Milli milliltä upposin ihanaan samettiseen ja silkkiseen tiukkuuteen, terskanpää oli tunkeutunut hyvän matkaa Annaa aikuisuuteen. Tytölle ei näyttänyt tuntuvan lainkaan kipeää, oli tainnut itse etukäteen venytellä ja valmistella tavaraansa? Annan pillu tuntui niin hyvältä, etten ollut tajunnut nähdä sellaisesta koskaan edes märkiä unia. Olisi kyllä kannattanut.

-Anna armaani, sano vain ei, jos tuntuu pahalta, puuskutin neidon korvaan. Vedin samalla varovasti kyrpääni tiukasta tupesta.

-Ei. Sydämeni jätti lyönnin väliin. Jos näin oli, tätä ei voinut jatkaa.

- Älä vain ota pois, tuntuu niiin ihanalta, huohotti Anna ja puristi käsillään minua kuin hengen hädässä ja nosti vähän lantiotaan ikään kuin estääkseen minua. Lämmin tunne tulvahti taas koko kehooni. Samalla tunsin kullissani puristuksia. Tyttö supisteli pillunsa lihaksia kuin yrittäen estää kyrvän poisvetämistä. Annan kasvoilla oli keskittynyt ilme. Uskomatonta, ensikertalainen ja ammattilaisen otteet. Mutta niin se vaan on. Joku yrittelee hommaa eikä opi sitä ikinä, joku toinen on mestari heti kättelyssä. Anna oli.

Liikuttelin kulliani tiukassa samettihuotrassa puoliväliin asti vedin vähän takaisin ja taas. Anna liikutti nautittavan ujosti ja samaan aikaan huorahtavasti lantiotaan. Hän kiihottui koko ajan enemmän, kullini hankasi tässä kulmassa myös hänen klitoristaan. Puristelin toisella kädellä tytön pikkupyllyn poskia, annoin sormieni vaeltaa poskien välissä pyllyreiältä välilihan kautta pilluun ja tunsin hentojen häpyhuulten välissä kivikovan kyrpäni etsimässä väylää syvemmälle. Anna oli niin märkä, että märkyyttä oli levinnyt ympäriinsä. Paluumatkalla annoin mehuista märän sormen pysähtyä pyllyreiälle ja annoin sormeni hyvin varovasti ja hellästi pyöriä pikkuruisen kiihottavan kakkareiän ympärillä. Tuntui entistäkin tuhmemmalta. Anna valitti nyt ääneen, ei mitään sanoja. Eikä niitä tarvittu. Tämä tapahtui tunteen tasolla, puhdasta nautintoa. Annan lantio oli alkanut elää omaa elämäänsä, se haki tyydytystä. Uikuttava Anna lähestyi ensimmäistä kertaa miehen kanssa orgasmia. Tästä syntyvät laulut. Kaikki maailman laulut.

Liikuimme kiivaasti toisissamme ja tuntui käsittämättömän hyvältä. En ajatellut moraalia, en ajatellut ehkäisyä, en ajatellut ammatillisuutta, en ajatellut ikäeroa. En ajatellut. Nautin. Elin. Anna oli myös jossain muualla. Odottelin vielä sopivaa hetkeä ja pyörittelin kiimasta liukasta sormea Annan pyllyreiän ympärillä työnnellen sormea aavistuksen sisään samalla kun kyrpäni keskusteli yhä kiihkeämmin pikkupillun kanssa. Anna uikutti lähestyvän orgasmin kourissa ja hetkeä ennen kuin se alkoi, työnsin koko keskarini Annan somaan pikkupyllyyn. Anna kiljaisi hämmästyksestä, painoi kyntensä minun pakaroihini ja nosti rajusti lantiotaan samalla kun minä työnsin vähän vastaan. Kivikova kyrpäni upposi koko pituudeltaan Annan tiukkaakin tiukempaan tulikuumaan neitsytpilluun pohjia myöten. Annan suusta pääsi kirkaisu, enemmän hämmästystä kuin kipua, hän hengitti väristen muutaman nopean vedon tajuten olevansa nyt kokonaan seivästetty, lantio lähti peruuttamaan ja sormeni upposi vielä millin lisää pyllyyn, lähti pakenemaan, jolloin kullini upposi koko varren mitalta syvälle pikkupillun uumeniin ja sitten kummallakaan ei ollut sanoja ei ajatuksia huutoa valitusta nautintoa tunsin sekä sormessani että kyrvässäni että Anna sai rajua orgasmia ja korskuen ja lähtien varpaista ja hiuksista tulin kauempaa ja kovempaa kuin koskaan ja puristin itseni vielä niin kiinni hentoon ja silti niin vahvaan tytön kehoon ja työnnyin niin syvälle kuin mahdollista ja tyhjenin Annan kiehuvan kuuman pillun syvyyksiin. Tätä oli elämä. Tämä oli kuin kuolema. Uskomaton Anna.

-Anna, onhan kaikki ok? kysyin huohottaen vaikka tiesin, ettei mikään ollut niin kuin ennen.
Tunsin Annan vetävän minut vielä tiukemmin itseään vasten. Hikiset kehomme olivat yhtä sopusoinnussa. Nuori neito ja keski-ikäinen mies. Punainen mansikkasuu suuteli huuliani ja puhalsi sitten lämmintä ilmaa korvaani. Lämmin pylly rutisti pehmenevää kulliani.

Kaikki oli kaunista, mikään ei tehnyt kipeää.
No further questions.

” Siellä katsotaan mies eikä nuttu,
reilu jätkä on kaikille tuttu.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.”

 

Anna palautetta: finnlegsnfeet@yahoo.com

Saapuneet palautteet:

 

FINNISH LEGS AND FEET

Kävijälaskuri