Finnish legs and feet
suomalaisten säärifanien asialla jo vuodesta 2001

Neitsyyden menetys
Kirjoittanut: Leenuska
Kategoria: Eroottinen tositarina / Neitsyt

Olin seitsemäntoista kun aloin kirjeenvaihtoon erään Jontun kanssa. Hän oli kotoisin Vaajakoskelta kun itse pidin sen hetkistä päämajaani Kemissä asti. Huolimatta välimatkasta me vain kirjoittelimme niitä näitä ja koska hän kävi juuri silloin inttiä Mikkelissä, ajattelin kundin kirjoittelevan ajankulukseen. Hän lähetti minulle valokuvansa jonka seurauksena ihastuin häneen suunnattomasti vaikka hän ei ollutkaan mikään miesihanne-tyyppiäni.

Niin kului yksinäisen nuoren tytön päivät unelmoiden tuosta vaaleatukkaisesta ja vihreäsilmäisestä jääkäristä. Öisin päästin villit unelmani lentoon ja kuvittelin hänet viereeni. Olin vielä neitsyt koska en ollut halunnut vielä antautua kenellekään, olkoonkin että välillä impeys rasittikin kovasti koska halusihan sitä kuitenkin niin vietävästi. Päätinkin että jos kaikki käy hyvin niin puolen vuoden kuluttua tapaisin Jontun. Silloin olisi kesä ja voisimme vaikka mennä minun sukuni mökille jos ei muuta keksittäisi.

Aikanaan opiskelut Kemissä päättyivät ja muutin takaisin kotikaupunkiini. Kerran sitten rohkaisin mieleni ja kysyin Jontulta että voitaisiko tavata, voi kuinka odotinkaan hänen vastaustaan koko sen viikon.

Viimein sitten se kauan kaivattu viesti tuli ja ehdotukseeni oli myönnytty! Tapaisimme tulevana viikonloppuna Jyväskylän linja-auto asemalla. Nyt minun täytyi vain alkaa taivuttelemaan uskovaisia vanhempiani siihen että matkustaisin nuorta miestä tapaamaan ja yöpyisin hotellissa. Kun matkustuspäivä läheni sain viimein luvan tavata Jontun, olisinhan minä toki muutenkin tavannut hänet mutta aikuisempaahan se on lupa kysyä, olin vielä nimittäin alaikäinen.

Se päivä koitti kun nousin bussiin sydän rinnassa vimmatusti takoen. Jännittihän minua vaikkei ne ensimmäiset treffini olleetkaan. Koko matkan Jyväskylään tuntui kuin kaikki kanssamatkustajat olisivat huomanneet minusta että tuo menee tapaamaan miestä. Muutenkin oli sellaiset ajatukset että näinköhän kirjekaverini on lainkaan sellainen minkälaisen vaikutelman hänestä olin saanut.

Perillä etsin jostakin hotellin. Asetuin Areenaan ja kävin taloksi; suihkuun ja meikit naamaan. Hetken ihmettelin hotellihuoneen television kanava paljoutta. Sitten kello alkoi lähestymään uhkaavasti sovittua tapaamisaikaa. Lähdin siis lompsimaan kohti bussiasemaa kartta kädessäni.

Jonttu näki minut jo kaukaa ja hän tuli vastaan. Minä en saanut moniakaan sanoja suustani sinä iltana koska olin niin jännittynyt. Hän taas jaksoi lörpötellä jostain pitkähiuksisesta Jarnasta ja minä kihisin hiljaa kiukusta koska luulin tämän olevan tyttö. Kemissä oli luokallani ollut naispuolinen Jarna. Ajattelin että siinä varsinainen tomppeli kun tapaa uuden tytön niin puhuu vain entisestään koko illan.

Kiertelimme kaupat jonka jälkeen pyysin hänet opastamaan minut takaisin hotelliini. Menimme huoneeseeni ja häntä varmaan huvitti kun ihastelin television kanavatarjontaa, piti minua kai tynnyrissä kasvaneena mutta olin tottunut meikäläisittäin vain kolmen kanavan toimintaan. Katsottiin jotain satunnaisia kanavia, en osaa sanoa mitä sillä silmälasini olivat laukussa, kuulun nimittäin niihin naisiin jotka ajattelevat olevansa laseitta nätimpiä. Aika vaan kului mutta hän ei tehnyt elettäkään lähteäkseen ja viimein hän oli jo lähes unessa kun totesin että kyllä voit jäädä tuohon viereen nukkumaan, eihän ne bussitkaan enään kulje. Soita kotiisi etteivät ne ole siellä huolissaan.

Minua kyllä jännitti kovasti kun Jonttu jäi viereeni nukkumaan mutta en tuonut sitä julki kuitenkaan. Jo aikaisemmin illalla hän oli osoittautunut normaalihaluiseksi 21 vuotiaaksi mieheksi kun oli ottanut rahapussistaan kortsun ja luonut minuun paljonpuhuvia silmäyksiä. Itse olin reagoinut siihen neitsytmäiseen tyyliin nakkaamalla kumin hänelle takasin sanoen ettei me tuota vielä ainakaan tarvita.

Kun valot sammutettiin niin hämmästyksekseni ei minua nukuttanut enää lainkaan mutta Jonttu oli sitäkin väsyneempi. Jotain pientä siinä puheltiin kumpikin. Salaa toivoin että hän olisi nyt lähestynyt minua. Oli jotenkin turvallisempaa olla pimeässä hänen katseiltaan. En uskaltanut vihjata kuitenkaan mitään koska hän oli niin väsynyt. Pelkäsin kai että joutuisin noloon tilanteeseen hänen valitessaan nukkumisen minun sijaani. Kuuntelin vain hiljaa hänen hengitystään ja mietin mitä aamulla tapahtuisi, niihin aatoksiin nukahdin. Hotellihuoneen tuuletin puhalsi kylmästi jalkoihimme koko yön mutta se ei haitannut meitä nukkuessamme yhtään.

Aamulla havahduin siihen että hän oli tullut minuun kiinni. Itse olin vielä muka nukkuvinani ja katsoin mihin juttu tästä kehittyisi (vaikka kaipa hän huomasi surkean esitykseni nukkuvasta tytöstä koska oletin että punastelin jonkun verran). Kyllä totisesti olisi mutsini saanut sydärin jos olisi tiennyt tyttärensä ottaneen herravieraan ja vielä itse ehdottanut yöksi jäämistä, hän oli tiukkapipoinen uskovainen nimittäin.

Jonkin aikaa esitin nukkuvaa kunnes Jonttu rohkaisi mielensä ja antoi kätensä ikäänkuin vahingossa eksyä ensin selkääni ja siitä hitaasti kohti takapuoltani. Voi kuinka minua kiihotti ja tunsinkin kostuvani äkkiä jo tuosta. Hiljalleen käsi siirtyi hyväilemään jalkoväliäni jolloin olisin halunnut kierähtää ympäri ja vastata samalla mitalla. Neitseenä en kuitenkaan uskaltanut. Oli vain yritettävä pitää halunsa piilossa. Vielä liikkeiden röyhkiintyessä minä "muka heräsin" ja tartuin omalla kädelläni tähän vaeltelevaan käteen ja vein sen omalle vyötärölleni. Jonttu kai luuli minun tehneen liikkeen unissani sillä hän ei nähnyt minun avonaisia silmiäni (makasin vatsallani pää pois käännettynä) ja hymyäni. En sanonut muutamaan hetkeen mitään sillä en keksinyt mitään sanottavaa. Sitten totesin monimerkityksellisesti jotain tyyliin että "Olipas kylmä yö mutta läheisyys lämmittää", silloin käyttämäni sanavalikoima oli eri mutta tuo on se perusajatus. Jonttu mietti hetken ennenkuin totesi että niin, kun toi tuuletin puhalsi jalkoihin.

Hän kiepsahti päälleni ja alkoi riisumaan minua. Annoin ottaa vain ylä-vartalon paljaaksi ja hän alkoi hyväilemään minua sängellään ihanan hellästi kourien silloin hyvin ahnaasti jalkoväliäni. Olin kuin tulessa. Osa minusta halusi seksiä, osa taas oli jännittynyt ja häpeileväkin mikä johtui siitä syystä kun en tuntenut häntä yhtään sen paremmin kuin mitä ennen tapaamistakaan, sen vain olin oppinut että hän on seksihullu.

Tämä kaikki oli niin uutta ja kiihottavaakin. Oli minua aikaisemminkin kourittu mutta vasten tahtoani mutta nyt mukana oli jonkinlaisia tunteita. Tai niin halusin ainakin kuvitella vaikka järki sanoi että ne "oikeat" eivät käyttäydy näin ensitapaamisella. En halunnut kuitenkaan säästää itseäni loputtomiin. Joskus sen olisi kuitenkin tapahduttava. Pidin itseäni kaupungin viimeisenä neitsyeenä ja koin sen rasitteena.

Aikamme peuhattuamme minä panin pisteen koko touhulle "Ei vielä", sanoin. "Olen kokematon... neitsyt", hävetti paljon että olin antanut toisen hyväillä itseäni ties kuinka kauan ja sitten vetäydynkin. Nolotti sekin että tulin kertoneeksi kokemattomuuteni tälle varmaan hyvinkin viriilille nuorukaiselle. Olin varma että tämä oli sitten myös viimeinen tapaaminen ja mielessäni jo näin kuinka kotona Heinolassa menisin erään pojan luokse ja antautuisin. Olin pitänyt jo vuosia flirttiä kulmakunnan gigolon kanssa joka halusi minut mutta en ollut antanut.

Toisin kuin epäilin ei Jonttu alkanut nimitellä minua pihtariksi, vaan hänen kasvoilleen tuli arvostava ilme ja sanoi minulle ettei se mitään haitannut. Hämmästyin koska ennakko-odotukseni olivat osoittautuneet vääriksi. Toisaalta epäilin hänen olevan vain kyllin kohtelias antaakseen mun kuulla kunniani. Inttipojista olin kuullut juttua tytöiltä että he kirjoittelevat huvikseen ja lopulta tytöiltä vain saadakseen... Neitsyt 90-luvun alussa uskoi kaiken mitä toiset puhuivat.

Välikohtaauksen jälkeen ei siitä enään puhuttu. Katsoimme vain television tarjontaa mykkinä. En pystynyt kylläkään keskittymään koska olin vielä pyörällä päästäni. En tiennyt miten tuohon tyyppiin pitäisi suhtautua. Hän joka kosketteli minua kiihkeästi hetkeä aiemmin, oli nyt kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisaalta se oli vain hyväkin mutta taas toisaalta..se hermostutti minua. Joskus katseemme kohtasivat mutta vedin omani heti pois. Mitähän Jonttukin oikein mahtoi ajatella minusta silloin, se olisi ollut ehkä mukavakin tietää...

Kasasin tavarani valmiiksi sillä tiesin että hän menisi vielä vessaan ennenkuin poistumme lopullisesti. Niin kävikin ja minä hiivin naulakolle ja sieppasin kassini ja häivyin ovesta käytävään. Aulaan päästyäni ryntäsin ulos ja kävelin nurkan taakse toipumaan tuosta seksuaalisesta kokemuksesta. Kotona kertoisin tytöille tietenkin liioitellut version tapahtuneesta, mässäilisin yksityiskohdilla.

Kirjoitin muutaman postikortinkin ja kun arvelin hänen jo häipyneen päätin palauttaa huoneen avaimen. Ajattelin että tuskinpa Jonttu enää soittaa tai kirjoittaa joten ei minunkaan tätä kokemusta kannattanut enää muistella. Tämä kuului jo historiaani. Tunsin että olin jotenkin menettänyt pelin. Minun piti saada seksiä mutta neitsyt minussa perääntyi vaikka naisenalku toivoikin jo toimintaa.

Astuessani Hotelliin uudestaan, huomasin selvästi hätiköineeni. Hän oli juuri astumassa ulos. Katseidemme kohdatessa tunsin jotain määrittelemätöntä. Hänkin oli kai tuudittautunut siihen ettei näkisi minua enää. Kävelin hänen ohitseen vastaanottoon ja luovuin avaimesta. Tunsin Jontun katseen selässäni ja ajattelin tyytyväisenä että olinpa ainakin saanut jätkän hämilleen: Ensin annan hyväillä ja sitten vetäydyn, myöhemmin häivyn sanomatta sanaakaan heti kun toinen on mennyt vessaan. Sitten pysyttyäni poissa ehkä 20 minuuttia, ilmestyn uudelleen hotelliin ja kävelen taaskin ohi virkkaamatta mitään. En lainkaan ollut ajatellut että enää mukaan lähtisin mutta kun nyt taas näin hänet, tottelin kuin noiduttuna hänen kehoitustaan mennä odottamaan Vaajakoskelle lähtevää bussia.

Bussi tulikin pian. Olin jännityksen vallassa, kohta tapaisin hänen perheensä, millaisen vaikutuksen mahdankaan antaa itsestäni. Mitähän he ajattelevat kun poikansa vietti yön poissa kotoa, pitävätköhän minua jonain jako-rasiana. Linja-autosta noustuamme jatkoimme matkaa kävellen ja saavuimme talon luokse. Hänen vanhempansa olivat menneet sukulaisvauvan ristiäisiin ja pian Jonttukin lähtisi sinne. Itse ilmoitin etten änkeytyisi sinne mukaan, mitä päälleni laittaisin? En ollut osannut varautua tälläisiin juonenkäänteisiin ollenkaan.

Jonttu katsoi parhaaksi olla vastustamatta minua ja niin jäin yksin taloon jonka asukkeja en edes tuntenut, jotka eivät olleet edes tavanneet minua. He olivat muutaman tunnin poissa ja olin hänen huoneessaan katsomassa videoilta elokuvaa. Seinillä oli paljon kaksimielisiä kortteja joiden tekstejä lueskelin. Mietin minkälainen tyyppi hän mahtaisi olla jos häneen kunnolla tutustuisi. Vartaloni vielä kuumotti hänen kosketuksiensa jäljiltä. Siinä minä istuin hänen sohvallaan levottomissa, villiksikin käyvissä ajatuksissani. Tunsin melkein pakokauhua ajatellessani hetkeä jolloin hän palaisi takaisin. Vaatisiko selitystä oudolle häipymiselleni vai olisko hetki jollain muulla tapaa kiusallinen. Minkälainen perhe hänellä on ja löytyykö jutun juurta.

Jossain talon uumenissa soi puhelin. Kävin itseni kanssa keskustelun että uskaltaako siihen vastata vai ei. Päätin että ei. Sitten se vaimeni. Tuli ajatus että ehkä sittenkin olisi pitänyt vastata, ehkä soittaja oli Jonttu itse? Ehkä ei. Päätin taas että ei. En halunnut lähteä seikkailemaan vieraassa talossa kun en paikkoja sen enempää kuin omistajiakaan tuntenut. Ja sitä paitsi jos isäntäväki olisi juuri kotiutunut ollessani puhelimessa niin sepäs olisikin näyttänyt epäilyttävältä: Tuntematon soittelemassa kun muut ovat poissa.

Aika kului ja kohta Jonttu jo hiipikin huoneeseensa säikäyttäen minut samalla. Juttelimme niitä näitä ja siskonsakin poikkesi huoneessa esittelemässä käsitöitään mutta toivoin että hän pian lähtisi jotta vihdoin voisin olla Jontun kanssa kahden. En vieläkään ollut selitellyt outoa häipymistäni ja ollessani yksin minulla oli ollut paljon aikaa miettiä omia juttujani.

"Mä lähdin vähän ajattelemattomasti tänään hotellista" sain sanottua sentään. Istuin yksin hänen sohvalla ja hän istui etäällä minusta ja mietin itsekseni mahtoiko tuo johtua oudosta häipymisestäni.

"Mä ihmettelinkin että minne sä oikeen lähdit. katsoin ikkunastakin ulos mutta ei näkynyt missään. Kävin myös Aamiais-salissa muttet ollut sielläkään."

"Kävelinkin sadesuojien alla nurkan taakse. siksi et nähnyt minua."

"Senkin!" tyytyi hän huudahtamaan, vaikka huomasin hänen haluavan kysyä syytä muttei kehdannut kuitenkaan.

Taas tuli hiljainen, kiusallinen hetki eikä kumpikaan osannut sanoa mitään sopivaa. Eniten minua kuitenkin kiusasi se kun hän ei istunut vieressäni. Sitten hänen siskonsa Kirsi tuli käymään huoneessa ja siitä itsevarmuutta saaneena raivasin roinat viereltäni sängystä sivummalle ja sanoin vikittelevimmällä äänelläni hieman ujosti hymyillen "Jonttu hei, tässä sängyllä on niin yksinäistä istua, tuu mun viereeni."

Hänen vuoronsa oli yllättyä ja ujostella hurmaavan hymyn kera. Hän oli kuin pieni poika äkkiä. Siskonsa nauroi kiusoittelevasti ja patisti hänet viereeni kun hän ei olisi kehdannut tulla ensin. Jäätyämme kahden uskalsi Jonttukin hieman jo rentoutua. Itsekin olin saanut neitsytmäisen mittapuun mukaan rohkeutta siinä määrin että hyväilin hänen jalkojaan jotka olivat nyt sylissäni, mies itse hän nojasi tyynyynsä ja puheli siinä jotain mukavia. Olin tyytyväinen että hän oli rento ja ilmeisesti antanut anteeksi häipymiseni. Aloin toivomaan salaa että tämä juttu vielä jatkuisi mutta en uskaltanut edes ajatella tulevaisuutta. Logiikkani oli että kun jo valmiiksi odotat pahinta, et voi ainakaan pettyä. Tapasin hänen vanhempansakin ja he vaikuttivat mukavilta. Vähän he kyllä kuittailivat poikansa yön viettoa mutta se kuului toki asiaan. Olin ihan turhaan jännittänyt heidän kohtaamistaan.

Ajankulku oli vihollisemme sillä kohta minun piti valmistautua lähtemään takaisin kotiini. Minut täytti kaipaus jo nyt ollessani hänen vuoteellaan ja saman havaitsin hänenkin silmissään. Mietin mahtaako seuraavaa tapaamista tullakaan sillä enhän ollut antanutkaan vaikka toinen niin oletti. Samaan aikaan ainoa minua lohduttava ajatus oli ettei ekalla tapaamisella sentään, että hän oli saattanut vain kokeilla minua; jos olisi saanut, olisi hän kai unohtanut minut liian helppona tapauksena.

Sisko tuli kuskiksi kun minua vietiin paikallis-pysäkille. Odotin Jontulta pientä elettä tai jotain mutta en saanut kuin pelkän "moin" vaan. Autoni tullessa katsoin häneen ylipitkän silmäyksen ajan mutta hän painoi katseensa maahan. Sisimpääni kirveli moinen tunteettomuus. Sydän verta vuotaen istuin auton penkille ja katsoin loittonevaa kaksikkoa. Olin täysin varma että joo tämä oli nyt tässä.

Seuraavina aamuina kotonani en päässyt ajoissa vuoteestani sillä muistelin hotellissa "heräämääni" aamua. Halailin peittoani kun kuvittelin sen olevan hän. Muistelin kosketuksiaan ja yötä hotellissa. Vakaasti olin päättänyt etten kirjoittaisi hänelle enää, hän saisi sen tehdä mikäli haluaisi. Kerroin tyttökavereilleni kaiken Jontusta ja tietenkin liioiteltuna ja he kuuntelivat mieluusti. Olin jo vuosia esittänyt heille jo neitsyyteni menettänyttä ja tietenkin he heti jo olettivatkin että nyt olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Täytyi pitää imagosta huolta ettei he huomaisi asian todellista laitaa.

Meni vielä parikin päivää kunnes puhelin soi ja langan toisessa päässä tunnistin Jontun äänen. Kaikki minussa heräsi taas eloon. Hän halusi tavata minut, äänensä kuulosti jotenkin niin onnettomalta että se sai minut entistäkin iloisemmaksi. Eihän masentuneisuus voinut olla merkki kuin vain siitä että hän epäili halukkuuttani tapaamiseen. Emme olleet kunnolla puhuneet siitä salaperäisestä häipymisestäni emmekä liioin siitä herätyksestä jonka hän oli minulle tarjonnut. Olimme kai molemmat siinä suhteessa jotenkin arkoja puhumaan. Nyt kuitenkin päätin että liika arkuus jo kariskoon. Olihan tarkoitukseni yrittää syventää tuttavuuttamme. Suhteeksi en ollut vielä tätä mieltänyt ekan tapaamisen jälkeen.

Tapaaminen sovittiin ja minä ryntäsinkin kaupungille ostamaan uusia vaatteita. Olin päättänyt että nyt seuraavalla kerralla se sitten tapahtuu. Rohkaisin itseni ja kävin jopa paikallisessa seksikaupassa katsomassa tuliaisiksi jotain kivaa. Hyvin kainosti astuin kauppaan ja tiedustelin sieltä jotain minkä olin nähnyt kaverillani aiemmin. Kaupan miehet vain totesivat ettei sellaista ollut heidän valikoimissaan. Minusta myös tuntui että he suorastaan haistoivat neitsyyteni ja alkoivat ehkä juuri siksi esittelemään irtopilluja ja tekopeniksiä. Minä suorastaan pakenin sieltä ja ukot räjähtivät röhönauruun takanani. Mitä lie rasvaisia mielikuvia tuonut mieleen nuoren tytön kyselyt...

Olin jo tehnyt suunnitelmia mahdollisen tapaamisen varalle. Kirjannut kaiken yksityiskohtaisesti päiväkirjaani mitä tulisi tapahtumaan. Tietenkin siitä olisi vielä pitkä matka toteutukseen mutta ainahan unelmoida voi.. Jonttu oli jättänyt iholleni kaipauksen jälkiä joita pyörittelin mielessäni päivin ja öin. Kun ensikerran kosketetaan, sitä muistoa haluaa vaalia varmaan läpi elämän. Siitä aamusta sai päiväkirjani täydellisen selonteon.

Selasin muistiinpanojani hieman taaksepäin. Aikaan jolloin olin asunut Kemissä. Kuinka yksinäistä olikaan ollut kun silloinen suhteenpoikanen oli päättynyt. Olin muuttanut nuoruuden typeryydessä sinne opiskelemaan vain koska eräs poika pohjoisesta oli valloittanut minut. Silloinkin ongelmaksi muodostui ujous ja juttu kaatui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Luettuani kirjaa eteenpäin löysin merkintöjä irstaasta vuokra-isännästäni jonka talossa asuin tuolloin. Minua puistatti kun muistin useat hankalat välikohtaukset joihin jouduin. Kuinka kökkö se eläkkeellä ollut leskimies osasikaan olla ja miten olin tapellut vastaan joutuessani lähentelyjen kohteeksi.

Sitten silmiin pistikin mielenkiintoinen merkintä: "Sain tänään Jontulta kirjeen ja sen mukana valokuvan. Katselin kuvaa ja aloin tuntemaan hänen vetovoimansa. Huomasin myös huulensa". Minua hymyilytti kun muistin sen hetken. Olin alkanut haaveilemaan jo tuolloin hänestä. Hän oli pelkillä kirjeillään saanut elämääni valoa. Kemissä en tuntenut henkilökohtaisesti ketään muuta kuin vuokra-isäntäni ja hän oli vanha rivo ukko. Opiskelukaverit jäivät etäisiksi. Jontusta oli vielä arvio että: "Hänen kanssaan tulen varmaan hyvin juttuun vaikka se ujosteluksi menisikin".

Viimein tuo odotettu päivä tuli ja lähdin taas Vaajakoskelle. Linja-autossa ajattelin minkälaisiksi yöt mahtaisivat mennä. Ujostelisinko taas enkä saisi vieläkään sanoja suustani. Toivoin että liiallinen ujous olisi jo häipynyt. Sydän rinnassa hakkasi kiivaasti kun niin jännitti kohdata hänet uudelleen. Ihanaa kun kohta näkisi jälleen Jontun. Tuntea hänen läheisyytensä ja nähdä hymynsä. Voi kuinka olinkaan ihastunut tyyppiin, tai ehkä se oli enemmän himoa suurta tuntematonta tapahtumaa kohtaan johon jo olin viimeksi päästä osalliseksi. Olin vakaasti päättänyt että tällä reissulla sen olisi tapahduttava muuten pitäisin itseäni täysin luuserina. 18-vuotias ja vielä neitsyt, voisiko olla sen hävettävämpää...

Olin kuvitellut lähestyvää yötä jo etukäteen. Minulla ei ollut tietoa missä sen viettäisimme mutta arvelin että varmaankin hänen kotonaan. Toivoin ettei perheensä olisi paikalla koska vaikka olinkin heidän kanssaan jo keskustellut viimeksi niin silti hieman arastelin. Tyttö joka oli pääsemässä seksin makuun halusi tietenkin viettää aikansa sen pojan kanssa, tutustua kunnolla. Miten se muka onnistuisi jos pitäisi hengata myös muiden kanssa, ehkä jopa tutustua uusiin ihmisiinkin.

Olin ajatellut että olisimme kaksin siellä missä se sitten tapahtuisikaan. Ketään muita ei olisi lähettyvillä ettei tarvitsisi miettiä arvaisiko toiset mitä tekisimme. Olisimme vain me kahden ja teot puhuisivat puolestaan. Minua vielä ujostutti ajatus nukkumisesta hänen vieressään mutta samaan aikaan kovasti toivoin sitä. Hänen viimekertaiset kosketuksensa vielä polttivat ihollani. Kyllä vaan oli suloista olla ihastunut häneen. Oi Jonttu, ilman sua on sydämessäni monttu.

Perillä kuulin että jatkaisimme matkaa Petäjävedelle. Hänen perheellään oli mökki siellä ja isovanhempansakin asuivat lähistöllä. Olin kyllä hieman pettynyt sillä epäilin kahdenkeskisen ajan jäävän vähälle, mutta en sanonut mitään. Toisaalta oli mukavaa tavata vanhoja ihmisiä. Omat isovanhempani olivat jo ajat sitten kuolleet ja minusta tuntui että olin jäänyt jostakin paitsi.

Oli jo ilta kun muut lähtivät edellämme sinne ja jäimme kahdestaan. Olimme hänen huoneessaan jossa oli parvisänky, parven alla oli vuodesohva johon olin viime kerralla pyytänyt Jonttua viereeni. Vastapäätä oli kirjahylly sekä telkkari. Välillämme oli kuin sanaton ymmärrys. Huvittavaa kyllä että olimme olleet toisiamme hyvinkin lähellä intiimisti mutta emme kertaakaan olleet puhuneet yhtään mistään enkä nytkään keksinyt mitään sanomista joten hymyilin vain. Tunsin itseni kyllä tosi typeräksi ujostelijaksi. Varmaan hänkin vähän ihmetteli sitä.. Voi kumpa hän koskettaisi minua nyt, huomasin toivovani.

Seisoin lattialla ja hän tuli luokseni ja otti syliinsä. Kaikkialla kehossani kipinöi. Ujostelin itse kosketella häntä intiimeihin paikkoihin ja kun hän yritti suudella väistin äkkiä. En ollut koskaan kunnolla suudellut joten pelkäsin etten osaisi. Toinen katsoi minuun kummasti ja laittoi sitten telkan päälle oikaisten samalla vuodesohvalle. Vaistomaisesti seurasin perässä ja istuuduin hänen viereensä.

Jonkun aikaa siinä katselimme telkkaa kun huomasin silmieni pakosti kääntyvän Jontun suuntaan. Kun hän sattui vilkaisemaan minuun, käänsin katseeni äkkiä telkkariinpäin. Tätä kissa-hiiri-leikkiä jatkui kunnes katseemme kohtasivat.

Hän hymyili hurmaavaa hymyään ja asetti kätensä hajalleen kehoittaen minua tulemaan luokseen. Ujona mutta rohkean onnellisena meninkin. Tunsin hänen kehonsa lämmön vaatteidenkin läpi ja minut valtasi himo mutta Jonttu sanoi että kohta olisi lähdettävä ajamaan muiden luokse. Voi kuinka ihanaa oli tuntea hänen kätensä kosketus. Ne seikkailivat salaperäisesti kehossani tunnustellen ja hyväillen. Tuosta hetkestä olisin voinut nauttia vaikka ikuisuuden mutta pian hänen siskonsa Kirsi soitti ja hätyytteli meidät matkaan.

Lähdimme ajamaan sinne Petäjävedelle. Odotin tulevaa jännittyneenä. Tapaisin taas hänen perheensä. Eniten minua kuumotti ajatus yöstä. Mitä silloin tapahtuisi, missä nukkuisimme ja olisiko meillä yksityisyyttä tarpeeksi. Yhtään en osannut kuvitella tulevaa. Onneksi ei kaipailemani yö ollut kovinkaan kaukana ;-). Perille päästyämme oli aurinko ehtinyt jo lähes kokonaan laskeutua.

Heidän mökkinsä oli lammen rannalla rauhallisessa paikassa jossa ei ollut muiden ihmisten lomanviettopaikkoja. Mökki oli kaksikerroksinen jonka alakerrassa oli sauna, pukeutumishuone sekä tupa takkoineen ja yläkerta oli kuulemma varattu minulle sekä Jontulle. Se yläkerta oli vain matalanpuoleinen käytävä jonka päädyssä oli pienen pieni ikkuna, sen alapuolelle oli laitettu kaksi makuupussia (toisiinsa yhdistettyä tietenkin).

Heti saavuttuamme emme kuitenkaan kiivenneet ylös vaan muu perhe oli paistellut makkaraa joita mekin söimme ja minulle tarjottiin kotitekoista viiniä. Jontulle ei viini kelvannut. Aikamme muiden kanssa seurusteltuamme kiipesimme tikkaat ylös ja pujahdimme makuupussin sisään. Jonttu oli ottanut kotoaan mukaansa kasettinauhurin ja Scorpionssin uusimman "Still loving you"-kasetin. Hän laittoi sen soimaan ja totesi että nyt naimaan, jolloin minä luonnollisestikin kaikin puolin impenä (no ehkä henkisesti jo kokeneena) hieman hätkähdin suoraa puhettaan. Hän kömpi vierelleni pimeässä (olin vaatinut sammuttamaan taskulampun) ja tunsin kuinka hänen kätensä etsiytyivät minuun kiinni. Toisin kuin jotkut miehet joista olin kuullut, tämä mies todella osasi konstinsa vaikka ehkä saattoikin olla hieman karkeampi muissa asioissa.

Menetin rohkeuteni heti kun kätensä seikkailivat minussa. Olin vakaasti päättänyt sen hotellissa herätyn aamun jälkeen että kyllä häkellyttäisin hänet nyt, suorastaan viettelisin mutta nyt minusta tuntui että minut vietellään. Eihän se sinänsä haitannut minua, päinvastoin; uskovaisen perheen tyttönä ajatus tuntui entistäkin kiihottavammalta, kielletyltä suorastaan. Nautin hänen kosketuksistaan todella paljon. Olin onnellinen ja toivoin sitä kestävän ikuisesti. Olin melkein alasti sillä jätin pikkarit kainosti vielä päälleni. Hänen kätensä etsiytyi sinnekin ja voi kuinka upealta se tuntuikaan kun hän kosketti sieltäkin. Olin varma että hänellä oli ollut jo liuta tyttöjä ennen minua sillä niin kokeneelta ja varmalta hän vaikutti. Sitten hänen sormensa olisi mennyt syvemmällekin mutta siihen laitoin stopin. Enhän halunnut sormelle neitsyyttäni antaa vaan hänelle itselleen.

Se kulunut yö ei vielä johtanut siihen hekumaan jota niin kiihkeästi kaipasin. Tai olisi johtanut ellen olisi perääntynyt viime tipassa. Olin ajatellut seksin olevan pelkkää kalu sisään- kalu ulos- hommaa joten kaikki erikoisempi ujostutti. ja niimpä se kun Jonttu otti alushuosuni pois ja raotti jalkojani työntääkseen sormensa väliini tuntui suloisen riettaalta ja kun vielä hieroi minua oikeista kohdista niin oi ihanuutta. Sain perä perään ainakin tusinan orgasmeja niin että koko kehoni hytkyi hurmiotilassa. Se oli niin kuumaa touhua että taisimme jatkaa sitä tunteja. Olin täysin himojeni valtaamana lähes estoton.

Jossain vaiheessa väsymys otti yliotteen hänestä. Itse olin niin päästäni pyörällä etten saanut unta. Kuuntelin hänen tasaista kuorsaustaan ja ajattelin että siinä se inttipoika nyt nukkuu. Muistelin hänen kosketuksiaan ja hulvaton halun aalto sai minut sykkimään. En halunnut herättää häntä. Halusin vain tarkastella kehoaan.

Hän nukkui vatsallaan ja yhteinen makuupussimme oli melko avoin. Jontun olkapäät ja selkä kiihottivat minua erityisesti. Hän makasi alastomana vieressäni ja mietin uskaltaisiko vähän vielä avata vetoketjua jotta saisi pakaransakin näkyviin. Uskovaisen perheen tyttärenä en tiennyt paljoa miehistä joten kaikki tämä oli siitäkin syystä aivan uskomattoman suloista , syntisen ihanaa. Kuvittelin miltä tuntuisi juuri nyt koskettaa häntä. Hyväillä, kun toinen nukkuu. Näin itseni hivelemässä hänen selkäänsä, kevyesti näykkäisemässä pakaroitaan. Hän heräisi siihen ja vetäisisi minut kiinni itseensä ja meidät valtaisi kiihko taas. Niihin mietteisiin nukahdin.

Aamulla (tai mitä aamua se enään oli, kello oli jo kymmenen) heräsimme toisiimme kietoutuneina ja alastomina. Hän vaihtoi paristot matkastereoihinsa ja taaskin soi Still loving you -kasetti. Se sai minut muistamaan viime yön tapahtumia ja punastumaan. Hän pujahti viereeni ja jos totta puhutaan minua harmitti kun en ehtinyt nähdä vilaustakaan miehisestä osastaan.

Jos yöllä meno oli ollut kiihkeää niin tämä oli sitten jotain yliluonnollisen huumaavaa, nyt jos ei koskaan minulla olisi tilaisuus päästä LAADUKKAASTI eroon neitsyys-riipastani.

Ja eikun toimintaan! Jonttu oli todella hellä, luki minua kuin avointa kirjaa ja tuntui tietävän mistä nainen pitää. Sängellään hän hyväili vatsani seutuja siirtyen yhä alemmas aina jalkaterääni asti. Sitten hän nosti jalkani taivasta kohden levittäen ne hieman haralleen. Kasvoilleni oli löytynyt todella irstas ilme ja sanoin provosoivasti että "Katso kuinka odotan sinua. Olen märkänä". Tunsin vain hieman häpeää karkeasta kielenkäytöstäni. Mistä sainkaan niin paljon "munaa" sanoa hänelle noin, tiedä vaikka olisi luullut minun narranneen kun kerroin impeydestäni. Ilmeisesti Jonttu kuitenkin piti siitä mitä sanoin sillä hän upotti päänsä haarojeni väliin ja kiihotti kielellään klitoristani. Tätä menoa kesti ehkä viitisen minuuttia kunnes hän tuli takaisin minun syliini ja yritti pussata. Väistelin suudelmaa koska en halunnut päästä osalliseksi alapäämehuistani.

Otin hänen jäykistyneen kalunsa ja kuljetin sen sisääni . Huomasin että hän ihmetteli hetken mielessään mitä oikein yritän mutta sitten hän päättäväisen hellästi irrottautui minusta ja muistutti kondoomista. "Ai joo se tosiaan" totesin jatkaen; "Sait minut vaan niin sekasin, sori. Onneksi sulla on järki mukana.". Hän nousi ja meni laukulleen ja otti sieltä kumin. Jonttu oli selin minuun mutta minä rohkaisin itseni ja ryömin hänen taakseen ja pyysin että saisinko laittaa kumin paikoilleen. Hän kääntyi hämmästyneenä: "Mutta ethän sä osaa, sä oot neitsyt". "Osaan minä. Olen harjoitellut sitä" vastasin häpeillen. "Mitä? Missä? Etkö sä olekaan kokematon ?!" kimmastui hän. "Rauhoitu, rakas. Olen kokematon, ei nyt pilata tunnelmaa. Harjoittelin sitä kerran kotona banaanilla, niin että kortsun laitto onnistuu..". Olin todella nolona kun näin tarkasti jouduin asian selvittämään. Onneksi Jonttu rauhoittui heti ja sain suorittaa varmuusvälineen laiton. "Nyt kumi käryämään, tiedäthän hankaus-sähköä.. kitkaa." ilakoi hän valmiina toimintaan.

Niin se vihdoin tapahtui ja olin iloinen että pystyisin kertomaan kotipuolessa ystävättärilleni taas entistä rajumpia juttuja tällä kertaa ihan oikeastikin kokeneena.

Akti kesti kiihkeän pienen hetken. Ratkaisevalla hetkellä purin kieltäni sillä koska kuitenkin jännitin , se sattui aika paljon. Hän huomasi kyyneleeni joka väkisin murtautui silmäkulmasta ulos ja suuteli sitä. Voi kuinka tunsinkaan oloni rakastetuksi! Annoin hänelle luokkasormukseni jotta Jontulla olisi jokin muisto myös minusta. Hän pujotti sen kaulassaan olevaan ketjuun ja hymyili hurmaavasti Kirsin kysyessä että mikäs sormus tuo oikein on.

Hän soitteli ja kirjoittelikin kunnes sydämensä särkyi. Tunsin pitkään syyllisyyttä siitä mutta näin oli kuitenkin parempi. ( leenuska1974 ät hotmail.com )

FINNISH LEGS AND FEET